Vuoden 2009 vihannekseksi on valittu kurkku

VUODEN VIHANNES 2009

Avomaankurkku on suosittu vaativa vihannes

Siitä huolimatta, että avomaankurkku on vaativa kasvi ja sen sato voi vaihdella suuresti vuodesta toiseen,

se on säilyttänyt asemansa yhtenä tärkeimmistä avomaan vihanneksista maassamme.

Sen viljely vaatii huolellisuutta ja erityisiä toimenpiteitä sadon varmentamiseksi.

Tärkeimpiä seikkoja hyvän kasvun takaamiseksi on lämmin kasvupaikka.

Viljelmä tulee sijoittaa suojaisalle lohkolle. Kannattaa harkita myös erillisten tuulensuojien järjestämistä.

Kotipuutarhassa hyvän tuulensuojan saa vaikkapa maissiriveistä kurkkupenkkien laidoilla.

Kurkun juuristo tarvitsee myös lämpöä.

Ammattiviljelmillä kurkku istutetaan tavallisesti mustalla muovilla katettuihin mataliin penkkeihin.

Kehitteillä on erilaisia värillisiä muoveja, jotka läpäisevät infrapunaista säteilyä, mutta ei juurikaan valoa.

Näin rikkakasvit eivät pääse kasvamaan muovin alla, mutta maa lämpenee paremmin kuin tavallisen mustan muovin alla.

Katteista on lisäksi hyötyä maan rakenteen kannalta.

Kateharsojen käyttö varmentaa myös satoa.

Harsoista saadaan hyötyä varsinkin kasvukauden alussa.

Viileinä kesinä, jolloin satotaso uhkaa jäädä heikoksi, pienillä viljelmillä ja kotipuutarhoissa kannattaa harkita harsojen käyttöä myös syksyllä.

Näin satokautta saadaan pidennettyä. Pienillä aloilla voisi harkita myös matalien muovitunneleiden käyttöä.

Avaintekijä hyvälle kasvulle on toimiva juuristo. Kurkun juuristo on suhteellisen heikko verrattuna versostoon.

Se on melko laajalle levittäytyvä ja enimmäkseen maan ylimmässä kerroksessa sijoittuen pääasiassa 10–30 cm syvyyteen.

Jotta juuristo toimisi hyvin, on maan oltava kuohkea, mielellään runsaasti orgaanista ainesta sisältävä, hyvin vettä ja ravinteita pidättävä.

Kurkku tarvitsee paljon vettä, mutta se ei siedä jatkuvaa märkyyttä. Hyvä muistisääntö on ”no wet feet” eli kurkku ei siedä liikaa märkyyttä juuristossa

LÄDE http://www.kasvikset.fi/

VUODEN VIHANNES 2009

Avomaankurkku on suosittu vaativa vihannes

Siitä huolimatta, että avomaankurkku on vaativa kasvi ja sen sato voi vaihdella suuresti vuodesta toiseen,

se on säilyttänyt asemansa yhtenä tärkeimmistä avomaan vihanneksista maassamme.

Sen viljely vaatii huolellisuutta ja erityisiä toimenpiteitä sadon varmentamiseksi.

Tärkeimpiä seikkoja hyvän kasvun takaamiseksi on lämmin kasvupaikka.

Viljelmä tulee sijoittaa suojaisalle lohkolle. Kannattaa harkita myös erillisten tuulensuojien järjestämistä.

Kotipuutarhassa hyvän tuulensuojan saa vaikkapa maissiriveistä kurkkupenkkien laidoilla.

Kurkun juuristo tarvitsee myös lämpöä.

Ammattiviljelmillä kurkku istutetaan tavallisesti mustalla muovilla katettuihin mataliin penkkeihin.

Kehitteillä on erilaisia värillisiä muoveja, jotka läpäisevät infrapunaista säteilyä, mutta ei juurikaan valoa.

Näin rikkakasvit eivät pääse kasvamaan muovin alla, mutta maa lämpenee paremmin kuin tavallisen mustan muovin alla.

Katteista on lisäksi hyötyä maan rakenteen kannalta.

Kateharsojen käyttö varmentaa myös satoa.

Harsoista saadaan hyötyä varsinkin kasvukauden alussa.

Viileinä kesinä, jolloin satotaso uhkaa jäädä heikoksi, pienillä viljelmillä ja kotipuutarhoissa kannattaa harkita harsojen käyttöä myös syksyllä.

Näin satokautta saadaan pidennettyä. Pienillä aloilla voisi harkita myös matalien muovitunneleiden käyttöä.

Avaintekijä hyvälle kasvulle on toimiva juuristo. Kurkun juuristo on suhteellisen heikko verrattuna versostoon.

Se on melko laajalle levittäytyvä ja enimmäkseen maan ylimmässä kerroksessa sijoittuen pääasiassa 10–30 cm syvyyteen.

Jotta juuristo toimisi hyvin, on maan oltava kuohkea, mielellään runsaasti orgaanista ainesta sisältävä, hyvin vettä ja ravinteita pidättävä.

Kurkku tarvitsee paljon vettä, mutta se ei siedä jatkuvaa märkyyttä. Hyvä muistisääntö on ”no wet feet” eli kurkku ei siedä liikaa märkyyttä juuristossa

LÄDE http://www.kasvikset.fi/

Punajuuri- Vuoden vihannes 2008

Vuoden vihannekseksi 2008 on valittu punajuuri.

Taustatietoa punajuuresta 

Ensimmäiset maininnat paksujuurisesta juurikkaasta ovat 1500-luvulta. Nämä olivat aluksi väriltään vaaleita tai keltaisia. Nykyinen punajuurinen muoto jalostettiin 1600-luvulla. Punajuurikas tuli Suomeen 1800-luvulla ja yleistyi pappiloiden ja koulujen puutarhojen ansiosta kotipuutarhoissa. Punajuurikas on edelleen yksi suosituimmista kotipuutarhojen viljelykasveista.

Kylvö lämpimään maahan

Punajuurikas (Beta vulgaris var. conditiva, syn. Beta vulgaris var. rubra), jota kutsutaan myös nimellä punajuuri, on juurikkaan (Beta vulgaris) muunnos. Punajuurikas on kaksivuotinen kasvi, joka ensimmäisenä kasvukautena kasvattaa mukulan ja kukkii vasta toisena vuonna. Mukulan renkaallinen rakenne johtuu sen erikoisesta paksuuskasvusta, missä kuoren alle kehittyy useita sisäkkäisiä jakautumiskykyisiä soluvyöhykkeitä. Joskus kukintaan virittyminen voi tapahtua jo ensimmäisenä kasvukautena, mikäli alkukesä on pitkään poikkeuksellisen viileä. Kukkivan punajuurikkaan mukula surkastuu kasvin käyttäessä energian kukinnon ja siementen muodostamiseen.

Punajuurikkaan kasvuaika on 10-18 viikkoa kasvuolojen, lajikkeen ja tuotteen vaatimusten mukaan. Suhteellisen nopean kasvurytmin ansiosta punajuurikkaan viljely on mahdollista koko maassa.

Aurinkoisella säällä korjuuseen

Punajuurikkaan mukulat ovat viileänarkoja, joten sato on korjattava ennen yöpakkasia.

Vain mielikuvitus rajana

Punajuurikas sopii raakana ja kypsänä kylmiin sekä lämpimiin ruokiin.
Se täydentää mainiosti erilaisia liharuokia. Punajuurikas sopii raakaraasteeksi, pihveihin, patoihin, muhennoksiin, laatikoihin ja keittoihin. Tuttuja punajuuriruokia ovat jouluinen rosolli, venäläinen borssikeitto ja lindströminpihvit.

Punajuurikas sopii hyvin myös marinoitavaksi. Viinietikka, sitruuna, omena ja puolukasta raikastavat punajuurikkaan makean maun. Varsinkin omenalla täydennetty punajuuriraaste kermaviilikastikkeen kera on lasten makuun. Myös selleri, palsternakka, piparjuuri sekä vahvat yrtit kuten timjami, oregano, salvia ja rosmariini sopivat punajuuren seuraan.

Monipuolinen kivennäisaineiden ja vitamiinien lähde

Punajuurikas sisältää monipuolisesti kivennäisaineita: paljon kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, natriumia, kuparia, rautaa ja sinkkiä. Vitamiineista punajuuresta löytyy A-, E-, C- ja B-ryhmän vitamiineja, erityisesti folaattia, jonka saanti suomalaisessa ruokavaliossa on vähäistä. Folaatti vaikuttaa punasolujen uusiutumiseen ja aineenvaihduntaan sekä verisuonten ahtautumiseen. Punajuurikas saa värinsä antioksidantteihin kuuluvista betalaiineista. Betalaiinien terveysvaikutuksia ei vielä tunneta, mutta niillä saattaa olla merkitystä hapettumiseen liittyvien sairauksien estossa.

Myös punajuurikkaan kuitu on nykyihmiselle arvokasta. Punajuurikkaan versot ja kesällä nuoret naatit ovat syötäviä. Entisaikaan naatteja käytettiin pinaatin tavoin. Itse juuri varattiin lääkinnällisiin tarkoituksiin, kuten hammas- ja päänsäryn hoitoon. Punajuurella on hoidettu myös flunssaa, ihottumia ja hermostohäiriöitä. Punaisen väriaineen uskotaan edelleen vaikuttavan mielialaa kohentavasti ja punajuuren tryptofaanin antavan hyvää oloa.

Vuoden vihannekseksi 2008 on valittu punajuurikas. Vuoden Vihanneksen valitsevat vuosittain puutarha-alan keskusjärjestö Puutarhaliitto ja Kotimaiset Kasvikset ry

Tässä artikelissa on käytetty http://www.puutarhaliitto.fi/vuodenvihannes.html sivulla olevaa artikkelia lyhennettynä.

Vuoden 2007 vihannes, salaatti

Salaatti pärjää kotipuutarhoissa kautta maan

Salaatti on toisaalta helppo, toisaalta ongelmallinen kasvatettava. Kaikki salaattikasvit ovat nopeakasvuisia, eivätkä vaadi paljon lämpöä. Näin ollen ne viihtyvät hyvin maamme olosuhteissa ja niitä voidaan kasvattaa koko maassa. Salaatti on suhteellisen helppo kasvatettava harrastajapuutarhoissa, mutta korkealaatuisen sadon saaminen vaatii hyvää ammattitaitoa.

Useimmat salaatit voidaan kylvää suoraan kasvupaikalle, mutta hyvän sadon varmistamiseksi ne kannattaa kasvattaa taimista, kuten ammattiviljelmillä tehdään. Taimikasvatus kestää 3-4 viikkoa ja istutuksesta satoon kuluu aikaa 4-10 viikkoon lajista, lajikkeesta ja ajankohdasta riippuen.

Lactuca-salaatit itävät parhaiten 16-20 asteen lämpötilassa. Jos lämpötila nousee yli 24 asteen, siemenet saattavat mennä lepotilaan, eivätkä idä.

Lisää aiheesta http://www.puutarhaliitto.fi/vuodenvihannes.html